tiistai 1. toukokuuta 2012
pian on enää tarina
"voi kun minulla olisi joku joka rakastaisi"
silloin toivoin niin kovasti
lämmintä syliä ja rakastavia sanoja
mutta sitä en tiennyt
että voi olla jotain vielä kamalampaa
kuin se raastava yksinolo
minulla on se joku
elämäni tärkein ihminen
mutta hän ei halaa
ja tänään sen tajusin
olen siis vieläkin yksin
sillä ei hän ehkä enää rakastakaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ehkä tämä sairaus onkin vain matka sitä kohti, että tajuaa arvostaa itseään.
VastaaPoistaYstäväni on hengissä, mutta hän joutui osastolle hoitoon. Tapaan hänet ehkä muutaman viikon päästä (toivottavasti). En vain usko, että hänen tilansa tulee pysymään vakaana tulevaisuudessa, joten joudun pelkäämään päivittäin hänen puolestaan..
Etäisyyteen voi olla monta hyvää syytä, joista ei haluta juuri sillä hetkellä puhua. Mutta sinun täytyy puhua hänelle, ettet rakentele omia mielikuvia asiasta. Olen itsekin ajoittain etäinen, enkä kaipaa kosketusta. Kai pystyt hänelle vielä puhumaan? Ja koita jaksella ♥ Sairautesi on vieläkin kovasti otteessa.. :(
Itse asiassa, se on sisarukseni, joka sanoi pilanneensa kaiken. Kaikki olettaa hänen pärjäävän, mutten usko, että hän jaksaa enää pitkälle, enkä tiedä kuinka auttaa häntä. Emme ole koskaan olleet läheisiä.
VastaaPoistaEhkä hän on kyllästynyt sairauteen? Minun kohdallani on käynyt monesti niin, että miehet ovat luovuttaneet ja lähteneet. Sillä sairaus on aina ollut "ykkönen", josta ei heti luovuta... Et kai sinä halua tehdä samanlaisia päätöksiä?
♥