maanantai 6. elokuuta 2012

Drop everything now – meet me in the pouring rain

Midas katsoi Denveriä ihaillen: "Miten sinusta on tullut noin urhea, Den?"

Denver kohautti olkapäitään. "Sellaista sattuu, niin isä sanoo." Denver nousi seisomaan ja pujotti pallon männynoksaan. "Enkä minä tiedä, olenko edes urhea. Aina ennen minä yritin olla astumatta lammikoihin, etten kaatuisi niihin ja kuolisi niin kuin äiti. Mutta sitten syksyllä, kun satoi hirveästi, jäin kerran jumiin ja minun oli pakko kahlata yhden lammikon poikki. Ei se tuntunut sen turvallisemmalta tai vaarallisemmalta kuin mikään muukaan. Minun piti vain kahlata siitä läpi tai sitten jäädä odottamaan, että aurinko rupeaa paistamaan ja kuivattaa sen."

- Ali Shawn kirjasta Tyttö joka muuttui lasiksi



Tunnun aina odottavan "sitä oikeaa hetkeä" parantumiselle. Muutos pelottaa, ahdistus tuntuu pahalta ja miljoona muuta syytä asian lykkäämiselle löytyy kyllä helposti. Mutta jos haluan elää, on työ tehtävä nyt. Sillä joskus on viis veisattava urheudesta ja siirryttävä asioissa eteenpäin. Nimittäin nyt.


2 kommenttia:

  1. Nyt on täydellinen suunta tyttöseni. <3 Pakko sanoa, että todella hienosti kirjoitettu tuo kirja. Varsinkin tuo: "Minun piti vain kahlata siitä läpi tai sitten jäädä odottamaan, että aurinko rupeaa paistamaan ja kuivattaa sen.".

    Miksi tehdä jotain vasta huomenna, jos voi tehdä sen jo tänään.

    Haleja, voitamme tämän yhdessä. <3

    VastaaPoista
  2. kiitos sanoistasi. <3 ne auttoivat paljon.
    tiedän, että minulla on paljon asioita, joiden vuoksi elää. masennus kuitenkin peittää ne välillä niin syvästi alleen, etten näe mitään syytä olemassaololleni.

    tuo läheisyyden ahdistaminen voi johtua myös aliravitsemuksestasi. mulla ainakin joskus ennen ahdisti ex-poikaystävän läheisyys, kun olin alipainoinen. jotenkin halusi vain käpertyä omaan kuoreensa ja olla yksin.
    olette olleet ilmeisesti aika pitkään jo yhdessä? kyllä sinä häntä varmasti vielä rakastat. :> pitkässä suhteessa tulee välillä epävarmoja oloja puolin ja toisin. mutta sitten kun ajattelee syvemmin, että todella eroaisi toisesta, se tuntuisi hyvin pahalta.
    etkä sinä yksin jää, vaikka se siltä tuntuu <3 varmasti sinulla on muitakin läheisiä ihmisiä. puoli vuotta tuntuu pitkältä ajalta, mutta jälkeen päin katsottuna hyvin lyhyeltä. eihän siitä ollut pitkä aika, kun oli helmikuukaan :)

    jaksamista sinulle <3 olet ihana ihminen :)

    VastaaPoista