I'll train myself to let go of everything I fear to lose

Yoda: Premonitions, premonitions. These visions you have...
Anakin Skywalker: They are of pain, suffering. Death.
Yoda: Yourself you speak of, or someone you know?
Anakin Skywalker: Someone.
Yoda: Close to you?
Anakin Skywalker: Yes.
Yoda: Careful you must be when sensing the future Anakin. The fear of loss is a path to the dark side.
Anakin Skywalker: I won't let these visions come true, Master Yoda.
Yoda: Death is a natural part of life. Rejoice for those around you who transform into the Force. Mourn them do not. Miss them do not. Attachment leads to jealousy. The shadow of greed that is.
Anakin Skywalker: What must I do, Master Yoda?
Yoda: Train yourself to let go... of everything you fear to lose.

Olen tajunnut, että taidan olla aikamoinen pelkuri. En pelkää kuolevani tai esimerkiksi korkeita paikkoja, mutta ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja on jonkin verran. Puhelimessa puhuminen ja etenkin siihen vastaaminen ovat vaikeita, samoin pelkään olevani huonoa seuraa tai että ihmisellä, jonka kanssa vietän aikaa, on muuten tylsää seurassani. Vietän tuntikausia miettien, mitä joku tietty henkilö on minusta mieltä ja mitä voisin tehdä paremmin. Ruoka ja yhdessä syöminen ovat tietenkin vaikeita, etenkin jos syön enemmän kuin joku toinen. Eniten taidan kuitenkin kammota menettämistä ja sitä, että läheiseni eivät rakastakaan minua. Välillä pelkään niin kovasti toisen menettämistä, että työnnän hänet itse kauemmas! Paljon olen kuitenkin edistynyt; pystyn esimerkiksi nykyään ehdottamaan yhteistä tekemistä sen sijaan, että pakottaisin toisen aina päättämään sen pelossa, että ehdotukseni ei kelpaisikaan.


Jollain tasolla menetyksen pelko yltää myös syömishäiriöstä luopumiseen. Lukijani kommentti edelliseen tekstiin laittoi miettimään:


"Outoa, miten nopeasti tilanteet muuttuu. Ikinä ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Millainen olosi on? Sinä et todellakaan ole epäonnistunut, oikeastaan olet voittanut jotakin, sillä olet askelta lähempänä parantumista. Vaikkei osaston jälkeen välttämättä mikään ole toisin, ellet itse ole mukana muutoksessa. Mistä on vaikeinta päästää irti?

♥ Mikä sinua pidättelee?"


Miksi niin moni pitää kaikin keinoin kiinni jostain niin kamalasta asiasta kuin syömishäiriö? Miksi takerumme sairaisiin tapoihimme viimeisillä voimillamme? Kyseessä on toki sairaus, mutta harvaan sairauteen kiintyy sillä tavalla kuin syömishäiriöinen syömishäiriöön. Itse taidan jollain tasolla pelätä, että pahaa oloani ei enää uskota sitten, kun painoni tästä nousee. Mutta se pelko on oikeastaan aika pieni, sillä ennemmin haluaisin vain kadota ja muiden unohtavan näin vaikean ja kamalan ihmisen (tiedän, minusta vain tuntuu että olisin kamala). Syvällä sisimmässäni en vain taida tietää, mitä ihmettä olisin ilman tätä sairautta. En tiedä mistä pidän tai mitä haluan elämässäni tehdä. Se kontrolli, johon olen vuosien kuluessa tottunut, tuntuu turvalliselta enkä tiedä, mitä siitä irti päästäminen tarkoittaa.

Mutta elää minä haluan (ainakin juuri tällä hetkellä...) ja aion ottaa tulevaisuuteni sisällöstä selvää, vaikka se vaikealta tuntuukin. Täällä osastolla kaikki ponnistelu tuntuu ja näkyy konkreettisemmin ja olenkin huomannut, että en ole kotona (syystä tai toisesta) yrittänyt tarpeeksi. Syöminen on välillä todella vaikeaa, vaikka järjellä tiedänkin kaiken tämän olevan vain minun parhaakseni. Tietoisuus ruoan ja letkun kautta tulevan ravinnon kaloreista on musertava, enkä aina pysty työntämään sairaita ajatuksia pois. Ahdistaa ja itkettää jatkuvasti, mutta nyt on vain pärjättävä. Syöminen on hidasta, laskelmoivaa ja täynnä sellaisia pinttyneitä tapoja, joista haluan vielä irti, mutta ehkä tässä vaiheessa on tärkeintä, että edes syön.


Halu kirjoittaa on pitkästä aikaa tullut mieleeni majailemaan, ja olen siitä ihan iloinen. Toivottavasti teksteissäni on edes jotain tolkkua ja mielenkiintoa, vaikka aivotoimintani ei vielä olekaan kunnolla herännyt ;)