Näen sen silmistäsi ja luen sen huuliltasi, kun hymyilet hiljaa. Raja on tullut vastaan. Et jaksaisi tätä enää. Minäkään en jaksaisi. Maailma on välillä niin musta. Kivet vievät liikaa tilaa. Ihmettelen, miksi juuri minä olen niin kumma, että edes rakkaus ei pelasta? Tai ehkä pelastaakin pahimmalta. Ainakin olen vielä elossa.
Haluaisin ikävöidä. Haluaisin kaivata parempaa, mutta tyydyn laahustamaan paha olo harteillani. En ehkä halua parantumista tarpeeksi. Mitä oikein pelkään? Tiedän, että ilman sairautta olisin onnellisempi. Hymyllä haluan näyttää, että yritän, mutta ei se auta. Sinä näet lävitseni paremmin kuin minä itse. Anteeksi, rakas.
Tänään alkaa koulu, viimeinen vuosi lukiossa. Ikäiseni pääsivät pois jo keväällä. Minulla on aika raskas jakso tulossa, ja kirjoituksetkin ovat jo reilun kuukauden päästä. Minun piti olla terve ennen niitä, mutta mihin päiväni kuluvat edelleen? Niin. Ahmimiseen, oksentamiseen, syömättömyyteen, masennukseen, ahdistukseen. Tänään aion yrittää taas vähän kovemmin. Aloitin aamuni kahvimukillisella All Bran -muroja maidolla sekä keitetyllä kananmunalla. Kirjoitin jopa tämän kuun tehtävien asioiden listaan "nosta painoa". Näytän nimittäin naurettavalta tälläisenä. Painoinkin jälleen vähemmän kuin ikinä, kun uskalsin astua vaa'alle viime viikolla.
Minusta on tulossa avovaimo, ehkä jo tässä kuussa. Olen niin huono päättämään, että mietin joka päivä, olenko nyt tekemässä oikeaa ratkaisua. Mutta en osaa ajatella järkevästi: nytkin aivot laittoivat jarrun päälle heti, kun kirjoitin tuon avovaimo-lauseen. Ehkä oksentaminenkin on minulle tapa olla ajattelematta? En tiedä. Aion kuitenkin parantua nyt. En halua kultani (ja meidän kämppiksemme) asuvan syömishäiriön kanssa.
Minusta tuli avovaimo(?!) huhtikuussa ja alku oli hemmetin vaikeaa. Mutta nyt kaikki on paremmin kuin koskaan. Anna itsellesi ja parisuhteellenne mahdollisuus. Koskaan ei tiedä, minne tie vie... Eikä mikään ole peruuttamatonta.
VastaaPoistaSä kommentoit mun tekstiin, että säkin lupaat olla onnellinen joku päivä. Mä lupaan käydä muistuttamassa sua siitä aina välillä <3
Rohkeutta!
Ajattele että oot jo selvinny noin pitkälle lukiossa, joka ei oo mikään helppo koulu, oikeasti se on pirun työläs, stressaava ja voimia vievä. Kyllä sä jaksat viimisen vuoden, ihan varmasti, oot sitkeä ja vahva tyttö!
VastaaPoistaOikea päätös tuo parantuminen, et varmasti kadu sitä ikinä. Voimia hirmuisesti, muista, että mä uskon suhun, aina! ♥
jeep mullakin alkoi tänään koulu, tosin oon vielä peruskoulussa. jaksamisia sinnepäin(:
VastaaPoistaälä ota stressiä liikaa koulusta. se on tietysti tärkeää, mutta elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita. tärkeintä tällä hetkellä on sinun terveytesi.
VastaaPoistajos myslistä pidät, niin suosittelen mysliä+maustamatonta jogurttia+leseitä ja kanelia (mausteeksi) aamupalaksi. tosi herkkua ja pitää nälän pitkään (:
ratkaisu muuttoon on varmasti oikea. elämä poikaystävän kanssa on ainakin itselläni parantanut syömisiäni. toivottavasti sinullakin. <3
ps. tarkoitin tolla lauseella koulua: "se on tietysti tärkeää", en koulustressiä :D
VastaaPoistaVarmaan ihan hyvä päätös. Muutos (=muutto) vie kuitenkin voimia. Keskityt nyt voimiesi mukaan kirjoituksiin, sitten muuttoon.
VastaaPoistaJa tuo on ihan totta, mitä Immortal kirjoitti siitä, kuinka yhteiselo saattaa parantaa syömisiä. Yhdessä elettäessä ruokailut on kuitenkin osa sitä luontevaa yhdessäoloa.
Kiitos sanoistasi blogissani <3
pariisi on niin kaunis. lähdetään vain heti takaisin, sinä ihana!
VastaaPoista