sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ohne dich zähle ich die Stunden



Tämä vuosi ja etenkin viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet pitkiä. Kaksi kertaa nenämahaletkua, yksi psykiatrinen kolmeviikkoinen, miljoona oksennettua euroa. Muutto ja yksi ikävöivä tyttöystävä. Hautajaisia, kipeitä läheisiä. Kaiken alleen jyräävä fyysinen ja henkinen väsymys.



Mutta siinä ei ole kaikki. Puolikas ananas, pala ruisleipää ja Parisien-kahvia maidolla aamiaiseksi. Perjantain balettitunti ja kävely uuteen kotiin kauniissa lumisateessa. Ystäviä, tortillalättyjä ja kaunista naurua. Tunnin mittaiset Skype-puhelut rakkaalle kauas.
Uudelleen aloitetun liikunnan ilo.

Minä yritän. Ihan totta, minä yritän vielä tänäänkin.


1 kommentti: